
Hei vain taas. Privjet. Toveri Ankejevilla on päällänsä pientä hässäkkää lähestyvien valintakokeidensa kanssa ja aivan ymmärrettävästi hän on siksi jättänyt meidät oman onnemme nojaan seuraavien muutaman päivän ajaksi. Vaan ei hätää, ei hätää, minä olen täällä! Odotellessamme toverimme vastausta esittäytymishaasteeseen haluatte kenties kuulla pienen tarinan Moskovalaisesta sirkuksesta. Ai miksei kiinnosta? Haistakaa nyt jo...
Edesmenneen viikon keskiviikkona - viikon ainoana päivänä, jolloin toveri Erdenkolla on mahdollisuus poistua neljän seinän sisältä muualle kuin työmaalle - hänen paljolti ja laajalti rakastettu poikatoverinsa (малый тобарищ) Stipe vei hänet päiväretkelle läheisiin pikkukaupunkeihin. Ensialkuun he suunnistivat Hitchiniin (Хичин). Siellä tapahtui monenmoista, josta kerron myöhemmin, kun lisäämme blogiimme aksessin Iloisten kommunistien toverilliseen matkapäiväkirjaan. Se nähnee päivänvalon hamassa tulevaisuudessa (don't hold your breath).
Sen verran

mainittakoon kuitenkin, että toveri Erdenko osti päätä huimaavalla 29,90 punnalla (£) (37,33 eurolla (€)) lompsakon, joka ei edes silkkisestä pehmeydestään ja joustavasta toiminnallisuudestaan huolimatta ole nahkaa vaan made of EEL SKIN! Imagine that! Sanomattakin on selvää, että tämä myi kyseisen objektin. Päätä huimaava hinta oli itsestäänselvän suurutensa vuoksi myös siksi, että kapistus kokonaisuudessaan on kokoluokkaa 5cmx8cmx1cm, eli jokainen kuutiosenttimetri maksoi lähes euron! (tarkalleen ottaen 0.93 euroa = 0,74 puntaa) Toveri Erdenko on kuitenkin erittäin tyytyväinen sen pieneen ja kompaktiin olomuotoon jättimäisen 'clutchia' muistuttavan ladylompakkonsa jälkeen, joskin eel

skin ei aivan vielä ole venynyt tarpeeksi, joten erinäisten luottokorttien (okei okei se on ihan normi elektrooni!) ja mm.
Boot'sin jäsenetukortin ottaminen esille ei suju aivan kädenkäänteessä. Myyjiltä odotamme siis hieman asiakasystävällistä kärsivällisyyttä, kiitos, ja pahoittelemme tilanteen mahdollista epämukavuutta - Salespeople, please preserve your patience when dealing with us, we apologize for any inconvenience, thank you!
Hitchinistä heidän matkansa jatkui Ampthilliin (Амптхиль). JA SIELLÄ, toverit, siellä

he saivat tietää, että heidän pienessä kotikunnassaan (Bedfordshire) esiintyy aito VENÄLÄINEN (русский) SIRKUS (цирк)! Ei, kyseessä ei ole SE moskovalainen sirkus (The Moscow Circus), vaan sen pikkuveli, Большой Московский Государственный Цирк (The Great Moscow State Circus). Kovin hämäävää, että tämän kyseisen kokoonpanon nimessä esiintyy sana 'большой' (bolshoi = suuri, mahtava), ja se oikea suuri ja mahtava moskovalainen sirkus on nimetty yksinkertaisesti vain Moskova Sirkus. Noh, ehkäpä Moskova Sirkuksen ei sen suuremmin ja

mahtavammin tarvitse mainostaa mahtavuuttaan. Ja kyllä karisi luulot Moscow State Circuksen mahtavuudesta sisällä teltassa. Toveri Erdenko ei koskaan aiemmin ollut käynyt sirkuksessa, joten hänellä ei ole mihin verrata, mutta hän on kuitenkin käynyt isänsä retkeilyteltassa ja valehtelematta teltta oli suht samaa kokoluokkaa. Ei kuitenkaan ole lahjahevosta (sisäänpääsystä tosin maksettiin 10 puntaa, liput olivat 'grand stand' (= suuri seisokki) -paikoille ja puoleen hintaan, kiitos amphtilliläisen antiikkikaupan alennuskuponkien. Kyseisestä puodista kuulette myös lisää toverillisessa matkapäiväkirjassamme) suuhun katsominen, toverukset saivat nähdä ainakin Venäjän lahjakkaimman jonglöörin, venäläisen kaunottaren, jolla ei muuta tehtävää koko häslingissä ollut kuin hymyillä kauniisti ja tanssahdella ympäriinsä (toveri Erdenkon haaveet sirkukseen liittymisestä eivät ehkä olekaan niin kovin mahdottomia), pellen, joka muuntautui hetkessä kanaksi, kaksi komeaa miestä, joista toisella oli jalkojen paikalla pyörä, sekä lentäviä ihmisiä! Toveri Erdenkoa harmittaa hieman, ettei kokoonpanoon kuulunut eläimiä (mistä tietää, että sirkus on muka venäläinen, jos joukossa ei ole yhtään ballerinaksi puettua karhua?!), eikä Venäjän ainoaa jäljellä olevaa ihmiskanuunankuulaa (mietin vain, mitä niille lopuille on tapahtunut mwa hah ha). Mutta mitä pienistä, jos eläimiä haluaa nähdä, on olemassa Korkeasaari, ja jos haluaa nähdä ihmiskanuunankuulia niin.. noh.. aina on museot.

Mukaan tästä loisteliaasta tapahtumasta tarttui pinssi, joka todistaa, että siellä todella oltiin! Sekä suloinen maatuska-nukke (матрёшка, venäläinen hellittelynimi äidille). Kiitos Stipelle hiluista, jotka mahdollistivat mokoman hankinnan paikassa, jossa ei käy elektrooni - Thank you, Stipe, for making it possible for me to purchase the Russian doll in a place where they wouldn't accept a card! Valikoimassa oli mitä hulppeimpia maatuskoja! Silmäni tarttui ensimmäiseksi hieman keskimääräistä suurempaan ja pulleampaan yksilöön, jonka sisältä kuoriutui ainakin 15 miniversiota tavallisen 4:n sijaan, ja jonka maalit olivat helmiäisen hohtavia ja koristeltu millljoonilla ja taas millljoonilla yksityiskohdilla. Oli myös jättimäisiä maatuskoja, joiden lapsimäärää en uskalla edes ajatella. Totta kai niiden hinnat hipoivat taivaita, joten toveri Erdenko tyytyi perusmaatuskaan, joka on koristeluissaan suht vaatimaton ja synnyttää vain ne neljä keskivertolasta. Yksityiskohdat suurimmassa nukessa ovat kuitenkin ihan kivat (GLITTERIÄ!) ja E:n kokoelmasta puuttuikin tuollainen violettiin taittava tumma sininen (puuttuu muuten pari muutakin väriä...) Lisäksi kyseinen hankinta on osa toverin grand babushka -suunnitelmaa: kerätä maatuska jokaisesta maailmankolkasta, jossa hän on käynyt (jep, listalla on vielä ihan pari paikkaa..) Toveri on tyytyväinen.

tovarisch E
PS. maatuska- ja lompakkokuvien taustana on Andy Warholin Campbell's Soup Can printti (Tate Modern, Lontoo)