Alla siis draaaftit, joista toveri A mainitsi, ei kestä kiittää. Se, kumpi noista kahdesta mieltä innoittavasta teoksesta inspiroi hänet runoilemaan jääköön ikuisesti salaisuudeksi.
Täytyy myöntää, että päivitys oli ainakin tässä päässä saada aikaan pienimuotoisen sydänpysähdyksen, ellei kolmekin. Hyvässä hengessä toki, ei siinä mitään. Epäilen, että myös kuudennesta kerroksesta aulaan tiiraileva toimitusjohtaja haukkoo henkeään. Toivon syvästi, ettei mene brunssit väärään kurkkuun.
Myönnettäköön myös se, että päivitys on käväissyt mielessäni useampaan otteeseen viimeisen.. ööö.. no monen kuukauden aikana! Siitä lukuisat luonnoskansioon homehtuneet kirjelmät. Ikävä teitä, rakkaat lukijat - LUKUISAT lukijat, kohtaan on ollut suuri! Se olkoon lohtunanne myöskin näitä merkintöjä mitä luultavimmin seuraavan hiljaisuuden ajan.
Se on nähkääs työmyyrän arkea, kun mikään ei kiinnosta. Mieluummin olisin vielä pikkuinen hunajamonsteri, mutta minkäs teet. Joku keikka ois kiva, toisaalta taas ei. Vois järjestellä paikkoja vähä, ku on nii saastasta, mut kuka sellasta nyt jaksaa. Vasta ostin sellasen Muumimamma-purkin teepusseille. Organisointia kerrakseen.
Siltikään, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Äskenki aivastin ihan out of nowhere.
Viime yö kului Frendejä katsellessa. Kikatin aivan hysteerisenä kyyneleet silmissä ja nyt en enää edes muista, mitkä jaksot katoin! Oskari tuijotti silmät suurina toiselta puolelta pöytää ihan ku olisin hulluks tullu. No, kukapa sen mielipiteistä edes välittää, se on pinkki homo.
Kummallista kyllä, korkokengillä kävely on herättänyt myöskin minussa suuria tuntoja. Ihailen syvästi metroasemien limaisilla lattioilla korkokengillään kipittäviä bisnesnaisia, joiden askelten tahti on huomattavasti omaani kiivaampi - ja minulla on jalassani kumisaappaat. Mikään ei luo vaikutusvaltaisempaa kuvaa kuin katukiveyksellä kopisevat korot, mitä korkeammat, sitä suurempi on arvostukseni. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa arvostelukriteeri. Koroilla ihannointiani tavoittelevan (ja moni tavoittelee!) on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: koron muoto, housunlahkeen pituus ja malli, sekä ennen kaikkea, polven asento! Mikään ei ole tönkömmän näköistä, kuin polvet koukussa lompsiva korkokenkäläinen, oli korko sitten kuinka korkea tahansa. Ei edes nimeltä mainitsemattomat 4H-kerhon johtajaportaan henkilöt, joiden takapäässä on useampikin rautakanki ja vielä todennäköisesti poikittain. Jalka on syytä vaikka potkaista suoraksi, silläkin uhalla että se lähtee irti. Hiutalebaarinki ohi kävelin tuossa taannoin, ihan mukavalta näytti.
Meidän suihkun lattiakaivo oli täynnä mutavelliä ja biojäteastiakin homehtui. Ei muuta ku Cillit Bang.
Äää-ää elämä on iha perseestä! Nyt äkkiä jotai sutinaa!
Huolestuneille tiedoksi, toimitusjohtaja asteli juuri brunssivieraineen tähän aulaan ja hyvästeli heidät hyvissä voimin, ei edes köhinyt nenästä räkäisiä pullan palasia tai muuta. Kivi vierähti sydämeltä.
Toveri E
