Mulla on tänään säälipäivä. Se on sellainen päivä, jolloin mun koko maailmankatsomus on kääntynyt hetkeksi ylösalaisin ja tunnen olevani vahvempi ja kestävämpi kuin kukaan muu. Normaalisti tunne on hyvinkin vastakkainen. Tänään mä olen miettinyt mummoa, joka viettää tänä vuonna joulua ensimmäistä kertaa yksin. Olen katsellut tuntematonta taksikuskia, jonka asiakas jätti tulematta. Uudessa blogilöydössäni oli sarjakuva kirjoittajan edesmenneen äidin elämästä. Luin sen läpi kolmesti. Ajattelin siskoa, joka on pienen elämänsä aikana kokenut niin valtavia menetyksiä. Yritin keksiä joululahjaa äidille ja tajusin, miten vähään hän tyytyy. Mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka tyytyy vähään. Niihin omiin pikkuisiin mielitekoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Kuusiokoloavainsarjaan. Paljettiseen baarilaukkuun. Joulupipariin. Siihen, että joku istuu keittiössä, kun toinen leipoo niitä. Sitten mietin niitä, joilla ei ole varaa kuin vähään. Ja niitä, joilla olisi oikeus vaatia vähän enemmänkin. Niitä, joilla ei olisi, mutta vaativat kuitenkin. Kaikki niin pieniä ihmisiä, ja suuria sydämiä. Oman elämänsä punaisia lankoja, jonkun toisen elämän keskipisteitä. Ja ihmettelen, miten ne ei romahda! Eikö ne tajua, miten hauraita ne on?

Mistä lie tällainen haikeus. Jos voisin, ottaisin koko maailman painon hartioilleni.

Viikon kysymys: Jos työnkuva on sirpaleinen, niin tarviiko sitä opetella?

Oppitunti: valokuvataide

Tarvitsee olla aika nero ymmärtääkseen taidetta. Siksipä nostan esille yhden simppelin jutun, josta voi olla paljonkin hyötyä esim. jos saa toverilta kutsun Suomen valokuvataiteen museoon (Kutsu: Kaapelitehdas huomenna töiden/koulun jälkeen, jaksetaaks mennä? Se on ilmaista ja saa piparin kaupan päälle! RSVP.)


Koska meillä tovereilla on jo kehittynyt silmä tälläisissä taidejutuissa, niin haluan lähinnä vaalia sitä silmää seuraavan esimerkin avulla.

Tässä on ns. tapahtumakuva. Mitä näet kuvassa?


..


...

....


.
..jaa
.
.
.
.
.


.lilo?
.
.
.
.
.
.
.
.
.
a) Kuvassa on suoraa ja epäsuoraa tuotesijoittelua
b) Kuvan kädet herättävät kysymyksiä ja tunteita: miksei ylempi henkilö pidä kihlasormustaan? Onko ollut eripuraa? Poistaako hän sen aina ennen saunaa ja unohtaa palauttaa sen paikalleen löylyttelyn jälkeen? (ei mitään WHOCARES asennetta vaan DRAAMAAA. SORMUKSIA JA DRAAMAA JA JUORUJA AAAH NIISTÄ ME LANDET ELETÄÄN. amen.)
c) Mitä kieltä koira puhuu? ja onko karsastus ok?
d) Onko se valkosipalidippiä vai onko meillä vain valottumisen kanssa onkelmaa?
e) Vesan ylähuuli on olematon kuten siskollansakin. Se on ok vesa!

:)

Viikon kysymys: Onko pakko käyttää hametta jos ei tahdo?

THOPSHOP! KALAMATOOOO HATT!

Näettekö tämän? OOooooooo... Tiedättekö mitä minä olen mieltä? Tiedättehän te. Ja tämä ei ole mikään leikki. Tämä on totisinta totta. Jos tällä blogilla olisi yhtään lukijaa, laittaisin tästä etsintäkuulutuksen, sillä Topshopin verkkokaupasta oli out of stock. Niin kauniisti pahoittelivat kuitenkin asiaa, etten vihastunut. Peukut ristiin, että näitä on vielä tammikuun alussa olemassa. Muutama muukin paikka ristiin, että olisivat vaikka vielä alessa. Vanha suola alko just janottaa. Eiks tollaseen vois ihan hyvin sivellä vähän viiksivahaa..?

Mikä Teidän mielestänne olisi hyvä syy juhlia itsenäisyyspäivää laman ja sikainfluenssan keskellä?

Tyhmin kysymys vähään aikaan. Ja toimittajiksi oikeasti koulutetaan ihmisiä.

Mun itsenäisyyspäivän saavutukset:

- en poistunut asunnosta kertaakaan. parveketta ei lasketa.
- siivosin koko höskän uuteen uskoon. paitsi että se näyttää ihan samalta.
- leivoin ananas-rahkapiirakkaa, josta olosuhteiden pakosta tuli ananas-rahkakakku. ja se meni pieleen.
- söin sen pieleen menneen ananas-rahkakakun.
- katsoin ennätykselliset 40 minuuttia itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja harkitsin jopa katsovani Tuntemattoman sotilaan.
- tajusin, ettei tarvitse olla mikään rakettitieteilijä päästäkseen linnanjuhliin, 92 prosenttia niistä heeboista oli joko A) ihan nobodeja B) kuoleman kielissä vanhan ikänsä ja nivelrikon takia C) kuuroja, sokeita, pyörätuolissa, muuten vain vajaita. tällä pääsee sisään, uusi elämäntehtäväni on syntynyt.
- sain valmiiksi muutamia viikkoja työn alla olleen virkkuupitsin. sen koko on 10 cm x 10cm. odottelen jo innoissani, milloin olisin kaitaliinatasolla.
- luonnostelin virallisen piparkakkubigbenin mallin ja hahmottelin palasia. niitä tulee miljoona.

EIKU HOMMIIN!

Brown away.

Tossa. Ton väriset hiukset ois kivat. Jos ne ei teistä o kivat ni se johtuu vaa siitä, että tietokoneen näyttö suodattaa värejä eri tavalla. Koittakaa vaihtaa kuvakulmaa. Tai voi johtua myös siitä, että se on tehty paintilla. Siitä puuttuu vivahteet. Mut ei o meillä ennenkää laskettu, joten toi on just täydellinen. Uhmaan vampyyriefektiä ja sitä, että sävy tuo esiin aikuisiän aknen aiheuttamat näpyt entistä paremmin. Olen myös valmis värjäämään kulmakarvani. Juurikasvusta tulee yhtä helvettiä. Se pitää värjätä piiloon viikon välein. Kotona. Maksanee useamman kympin. Sekä rahaa, että vaivaa. Ei haittaa. Ehkä. Matka takaisin vaaleaksi on siskoni mukaan pitkä ja kivinen tie. Jos tulos ei miellytäkään. Ja tuskin miellyttää. Ihan sama. Koska oon tullu siihen tulokseen, että vaalea ei voi olla kaunis. Ei vain voi. Äitiltä ei kysytä.

Tämä uhoaminenhan on aivan turhaa, koska me kaikki tiedetään etten mä saa mitään aikaseks kumminkaan.

Surku.

TÄNÄÄN KU MEEN KAUPPAAN NI OSTAN JOULUKALENTERIN!

Saldo.

Erilaisia saldoja.

paino: -1,6 kg
aktian tili: 3228 € ja joitakin senttejä
tapiolan tili: 610 € ja joitakin senttejä
hankitut joululahjat: 1 kpl
työpäivät: 11,5
laskuja maksamatta: 1 kpl
matkakortti: 19 pv; 38,40 €
lääkäritapaaminen: labratulokset ok, persoonallisuudessa lieviä häiriöitä. aran/herkän oloinen, analysointiin taipuva.

Aijjaa! Oisvat edes suoraan sanoneet ku mun heijastavalta tietokoneen näytöltä vinottain lukutaito ei o mistään parhaasta päästä. Kyllä minä luotan noihin numeroihin enempi. Ne on vaktaa ne!

Mulla on hirveesti luovuutta masussa tällä hetkellä. Mä oikein tiäkkö tunnen sen. Se pulputtaa. Ei se onneks vissii ulospäin kuulu. Vähä jopa jänskättää ku on nii kivaa. Tai sillai energistä. Olkavarsia kihelmöittää ku tuntuu et pitäis vaa viskoa niitä ympäriinsä. Parasta ois jos joku teippais mun käsiin maalitonkat ja sit pistelisin menemään. Nauraisin samalla räkäsesti. Kikattaisin oikeestaa. Kauhee tällanen tilanne ku eihän tässä nyt voi kikattaa. Vai voisko iha pikkasen ku ei täällä o ketää ja Koffin limpparikuski on pysäköiny rekkansa sopivasti tohon ikkunan eteen.

Ehkä mä meen vaa tonne pimmeesee yksin istumahan.

Mun kommunikaattorilla on kupla otsassa. Enkä mä saa sitä pois!

Tekotaiteellista p*skaa. Siitä mä tykkään.

Olen itkenyt koko viime yön. Ja tehnyt tilejä selviksi. Yrittänyt selittää, saada toisen ymmärtämään, saada itseni ymmärtämään. Ajatellut, ettei tämä nyt niin paha ole, ja sitten tullut siihen tulokseen, että kyllä se vaan on. Ja paljon pahempi. Yrittänyt rohkaistua. Muuttaa mieltäni ja uskoa, toivoa. Sitten tajunnut, että ei se sillä mene. Pelkällä päätöksellä. Ei edes kovalla työllä ja itsensä huijaamisella. Ei se ehkä koskaan mene. Pois. Se unohtuu, tulee muuta ajateltavaa, painavampia asioita. Niinä hiljaisina hetkinä kuitenkin, kun kaiken pitäisi olla hyvin ja päivän työ tehty, se hiipii tietoisuuteen. Se on jossain niin syvällä. Sillä on juuret. Ne pitäisi kitkeä pois. Olen miettinyt sitä mahdollisuutta. Ja sitten miettinyt sitä toista mahdollisuutta. Entä jos se ei koskaan helpota? Taistellut uupumusta vastaan, sitä pimeää monttua vastaan. Antanut hetkeksi periksi. Päättänyt taistella uudelleen. Aamulla.

Silloin sain hädin tuskin silmiäni auki.

Silti nyt, tällä hetkellä, olen ihan onnellinen.

Tadaa!

Kaaaaunis. Tuoho mustaan aukkoon tulis sitte kello. Jos viel jotenki sais sen laulamaan ni olisin tyytyväinen.

Viikon kysymys: Mikä on sinun elämäsi diili?

Exepshuun.

MOI. Kaikki suunnittelee joulua. Toisilla on ollut jo adventti. Kortteja on askarreltu, ensimmäiset glögit juotu. Pelätään mustaa joulua ja shopataan paniikissa joululahjoja. Sitten on niitä, jotka heittävät Kirkko&Kaupunki -lehden keräyslaatikkoon suoraan postiluukusta ja riemuitsevat siitä, ettei aamullakaan tarvitse vielä pipoa. Nämäkin ihmiset silti joskus sortuvat valmistelemaan joulua kuukautta etukäteen. NIIN DORKAT!! Siihen on vielä KUUKAUSI! Mä teen sen kuva-arvoituksen voimin. Kysymys kuuluu:

MIKÄ ON TÄMÄNVUOTISEN PIPARKAKKURAKENNELMANI AIHE?

Ja tässä - tulee - vihje:

Totuus ratkeaa.. Tulevaisuudessa. Voittajahan on jo selvillä, se on A. Sattuneesta syystä. Mut katotaan silti arvaako se oikein. Ketä jännittää? Ei mua ainakaan.

Kummasti tää runosuoni aina jossain välissä ehtyy. Luovuuden lähde kuivuu. Sanan säilä taittuu. Got the jist?

Voisin silti listata tähän nyt vaikka viime päivien ärsyttävimmät ihmiset. Ensimmäinen on työhaastatteluun tullut Pekka Juhani Lähteenmäki vaikka. Hänelle oli tehty vierailijakortti valmiiksi, mikä minun mielestäni on erittäin huomaavaista. Tai olisi, jos olisi otettu huomioon, että tämä herra ei käytä etunimeään, vaan toista nimeään. Eikä edes sitä nimeä sellaisenaan, vaan lempinimeä Jussi. Harashoo. Hän ilmoittautuu, enkä viitsi antaa hänelle Pekka Lähteenmäen korttia, vaan sanon, että kirjautukaa kutsumanimellä, kun tähän on tehty Pekka Lähteenmäelle. Hän naurahtaa osoittaakseen, että näin on käynyt ilmeisesti ennenkin. Korttikone ruksuttaa ja raksuttaa, minuutit matelevat eteenpäin ja viimein kortti pullahtaa ulos. Toiset itkee vauvoista, toiset vierailijakorteista. Jussi oli sit kirjautunut sisään Pekka Lähteenmäkenä. D0rK.

Toinen on putkimies. Hänen piti päästä seitsemänteen kerrokseen. Hieno homma, onko salassapitosopimusta? Mikä se on? No se on sellainen.. Minä kirjoitan sen, oli mikä oli. Hyvä homma. No nyt mä en kyllä yhtään tiedä mihin mä pistin nimeni!! Se on salassapitosopimus, ette saa toistaa mitään näkemäänne tai kuulemaanne. En toista. Kiitos.

Kuluu hetki. Putkimies palaa.

Siellä oli tiskikonevuoto. Mutta älä huoli, en kerro tästä eteenpäin, jää meidän salaisuudeksi.

HAHAHAAHAHAHAHAHAHAHAAA FUCKING HAA!

Vauvva

Mikä siinä on, et ku kattoo neloselta Vauva tulossa -ohjelmaa, ni joka vtun kerta ku se kakara sieltä (!) pullahtaa, ni tää itkee kyyneleen per silmä..!11

Ite luulisin, että se on sitä kun ensin on ollu tälläsiä tunteita:
YÖK nyt ollaan jo 4 senttiä auki!
YÖK nyt menee epiduraali alaselkään!
YÖK nyt siel on joku videokameran kanssa valmiuksissa zoomailemaan synnyttäjän haarojenväliä!

Mikä helpotus ku toi kaikki on ohi. Sit vaan synnytyksen jälkeistä masennusta odottelemaan! :)

MUA JÄNNITTÄÄ AIVAN SAATANASTI!

Mulla on 13 minuttia ja risat aikaa ennen kuin pääsen lounastauolle. Aikaa tappaakseni ja myöskin kääntääkseni ajatukset pois siitä, että mulla on ihan helvetillinen nälkä, mä kertoisin teille taas mitä Kauppalehdessä tällä viikolla sanotaan.

Sähköinen huutokauppa tuo tehoa ja säästöä (s. 10)
Tehoa en epäile. Säästöistä en olis niinkään varma. Ja mä tiedän tämän koska mun eno on sähkömies ja mulla on sähkösauna.

Toimistojen vuokrat laskeneet selvästi (s. 7)
No huwaa, kaikki vaan toimistoihin asumaan.

Asuntosijoittajaksi vaikka lainarahalla (Oma raha s. 14-15)
Tästäkin piti ihan artikkeli sitten kirjoittaa vai. Ja oisko menny nyt vähä väärään osastoon kert mä oon kyllä sitä mieltä et jos se on lainarahaa ni se ei sillon ole omaa rahaa.

Bemarilta uutta vaihdetta silmään (s. 18-19)
Okei, eli jos vanhoja muistelee ni tikulla silmään, uuteen liittyy sitten tuo vaihde silmään. Kumman ite ottaisit?

Liian kovaa kisaa - Karhinen pelkää pankkien kilpailevan itsensä hengiltä (s. 4-5)
Mä pelkään myös. Aina ku ryhtyy johonki kisaan, ni hirveesti elämää menee hukkaan siihen et harjottelee koko ajan. Tän takia oon huolissani pankkien lisäksi mm. mun siskon poikaystävästä, Teemu Selänteestä, Matti Nykäsestä sekä Jutta Urpilaisesta.

Maksaja tarvitaan (s. 6-7)
Onko tässä kirjoitusvirhe? Maksoja tarvitaan olis mun mielestä näin metsästyskauteen osuvampi lööppi. Lisäks ni verenluovuttajista on pulaa.

Siperian öljyä Aasiaan (s. 9)
Kyllä tää mulle sopii. Mut oon myös hyvin vähemmistömyönteinen ja Siperiassa niitä on paljon. Lisäks siellä on jääkarhuja ja nunnia.

Ankara Isomäki - Ydinvoimalaitokset luolaan. Virallinen ilmastonmuutoksen äänitorvi Risto Isomäki pelkää terroristien iskevän Suomeen (s. 12)
Kauheesti kaikkia pelonaiheita. Tän takia ollaan niin stressaantuneita. Tosta virallisesta äänitorvesta vielä niin miten sellanen luokitellaan? Onko joku standardimalli olemassa vai pitkääkö käydä valintakokeessa?

Kuntatalous on kuntien vastuulla (s. 3)
Pitääkö tästä tehdä jotain päätelmiä? Tarkoittaako tämä, että valtiontalous on valtion vastuulla? Ja mikä karmivampaa, onko mun talous sitten mun vastuulla?

Pros and cons

- Vesi meidän ravintolasta on ollut kaks päivää pahaa. Epäilen, että siinä lilluvat sitruunat ovat menneet pahoiksi. Joskus ihmisille käy niin. Siihen voi olla syynä lapsuuden trauma, taikka sitten ei. Heidät on ehkä ohjelmoitu pahoiksi sellaisella laitteella, jota ne mainosti Mentalistissa tässä männäviikkona. Mua aina ärsyttää se, ettei mainoksiin laiteta useinkaan hintaa.

+ Lähetin äsken lahjan Martti Ahtisaarelle. Kollegani ilmoitti virtsanneensa hänen porttikongiinsa. Ilmeisesti ihan yleinen tapahtuma tämä. Joka tapauksessa Maralle lähti tänä vuonna Fiskarsin... keittiösakset. Ne kunnon vanhanaikaset.

+/- Sain onnittelusähköpostin meidän entiseltä keittiömestarilta. Se on ihan mukavaa ottaen huomioon, että kerran se löi mua. Vähä komppas tota. Komppas myös sitä, ettei kukaan muu sitten oikein mulle sähköpostia laitakaan, ei vaikka pyytäisin. Apua nimittäin.

Ihan kiva päivä siis, koska mä en o sellanen ihminen, johon sää kauheesti vaikuttais.

Dear dork diary

MOI.

Tiedättehän ku esim. päivällisen (vadeva safkan) yhteydessä on tapana jutella siitä miten päivä meni ja liib-laab. Noh, mitä sitten kerrot, jos ei osaa nostaa mitään erityistä esille, mutta ei jaksa kerrata niitä turhiakaan tapahtumia.

Siksipä tuhlaan nyt hetken arvotonta aikaani ja kerron mitä oon tänään tehny! Jippajei. Nää on niitä asioita, joita jotkut yliaktiiviset päivittää facebookiin tai twitteriin, mut minen viiti, koska ketään ei kiinnosta. Tänne viitin, koska, noh, you know. Tai oikeestaa nää ei oo NIITÄ asioita, koska tää menee osittain syvämmälle kön se sellainen - menemättä kuitenkaan mihinkään mehevään, damn. Tämä on siis moninverroin kuivempaa ja se on totta.

• Join puol kuppaa mustaa kahvia, koska maito oli loppu.
• Vaikkei ois ollu aikaa, söin aamupalaa (puuroa), koska nälkä oli ollu jo edellisestä illasta saakka.
• Yritin saada M:n ylös sängystä, räpsin valoja ja surkuttelin omaa laimeeta oloa.
  

• Yritin selittää PR-enkun tunnilla mitä eroa on sanoilla chair ja seat. Kello oli vähän yli kahdeksan.
  
• Istuin Bistrossa 9.45-12.00 luokkatovereiden kanssa ja juteltii ainaski pähkinöistä ja alkåholista koko skaalassaan. Kymysys: Mitä yhtä drinksua sinä joisit koko loppuelämäsi, jos sellainen pitäs valita? Mä otan vodkan.
  Kuka ottaa munaliköörin? Annukka?
• Olin suomen tunnilta 5 minaa myöhässä. Esiteltiin kirjeitä/dokkareita, joita kukakin oli himaansa saanut. Mie esittelin taloyhtiöön tiedotteen huonona esimerkkinä (sori Caleb), ja kutsun lanseeraustilaisuuteen hyvänä.

• Laitoin 3 meiliä. Kaikki kauheen negatiivisia juttuja:
  

1. Dear XX
   
   
   This probably won't come you as a surprise..
   Based on the fact that you have not given the needed effort nor interest towards our group work, we have now decided that you are no longer in our group.
   
   You cannot assume that things are okay if you just afterwards make excuses.
   
   In a group, you need to be proactive and find out about things yourself, keep the deadlines and inform in case you cannot perform agreed assignments or team meetings.
   This has not been the case during this course, which leave us no choice.
   
   Please do not take this personally.
   
   
   Wish you all the best
   
   
   Sincerely

XX, XX, XX, XX and XX


2. Dear Mr XX (our marketing teacher)

We would like to inform you that there has been a change in our group, no 7.

Due to absences at our team meetings, lack of interest and neglect of given assignments, our group agreed that XX is no longer in our group.
We have done our best to encourage and advice her during the course but unfortunately she still has not given any effort towards our business plan, ie she has become a free-rider.


Hope this arrangement is fine by you as well.
This enables us to fully concentrate to the work itself now, and not waste time or energy to uncommitted participants.


Sincerely

Group 7


3. Dear Ms XX (our communication teacher)

Due to sickness in our group, we are unfortunately unable to attend the agreed consultation today, Thu 19.11. at 15.00.

We suggest that we re-schedule our consultation to next week, Thu 26.11. at 15.00.
This is only a suggestion, so please let us know whether the time suits you.

Sorry for any inconvenience caused.


Sincerely

XX
XX
XX
XX

(neva mind the kielivirheet osw. en jaksanu stilisoida! Onneks sentää huomasin pikasee että ekaks olin kirjottanu MEATING johonkin. hihi naureskelin sitä aika kauan :'))

• Ratikassa törmäsin koulututtuun, jolle päädyin selvittämään tätä meitin ryhmän onkelmaa, joka kertoi tän murheenkryyni-henkilön jättäneen viime maanantaina erään toisen kurssin esitelmän väliin ilman syytä, ja siten parinsa veti yksin 35 minuutin esitelmän. Hyvä.
  
• Oli kuumeinen olo, joten lähin kauppaan (no siis tietty!?).
  
• Punnitsin vihreet ompot halvimpien omppojen mukaan. En koskaa oo tehny noin tahaltee, mut nyt huvitti tehä niin.
• Huvitti myös ostaa pecanpähkinä-viineri. Mietin sitä ku ostin niitä aikoinaan Tescosta, jos olin kipee/koti-ikävissäni.
• Atrian lärppypizzat on tarjouksessa Alepassa. Uutuutena kreikkalainen pizza, joka oli ihan ok, mut ei yhtää sen enempää. Oikeestaan aika pahaa.
  
• Kotiin tultuani oon ollu peiton alla kattoos Frasieria ja dataamassa
• Tein smoothien näistä: pakasteesta köntti raparperipaloja, bansku, vadelmahilloketta inanen ja toinen inanen jogurttia, maitoa ja kermajädee. En keksi raparperipaloille mtn käyttöä ja tässä tulos.
• Ainii, ei muuta!
  

Väittämiä:

1. Hippilesbo (kuten rekkalesbo, mutta maanläheisempi) juoksee sulkeutuvien ovien välistä väkivalloin metroon. Kuljettaja ottaa nollatoleranssin ja kuuluttaa tämän olevan vaarallista ja kyseisen henkilön tulee poistua junasta.

OIKEIN VAI VÄÄRIN?

2. Iloisesta kommunistista otetaan polaroid-kuva koulua varten. Kuva tulee opiskelupaikan hyväksymisilmoitukseen ja on pakollinen. Sille on varattu passikuvan kokoinen alue kaavakkeen oikeasta yläkulmasta, mutta passikuvathan maksaa. Ja polaroid on sitäpaitsi paljon lähempänä iloisen kommunistin ajatusmaailmaa. Toisessa otoksessa hänen silmänsä ovat kiinni. Toisessa hän näyttää olevan pilvessä. Iloinen kommunisti lähettää koululle pilvi-kuvan.

OIKEIN VAI VÄÄRIN?

Itse olen jäävi vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta voin antaa sen verran taustatietoa, että metrokuski oli erittäin puhelias muutenkin ilmoittaessaan Kaisaniemessä, ettei metro pysähdy Rautatientorilla. Iloinen kommunisti taasen olen minä.

Terms och lessons

Muistin tueksi:
Aikatauluja sekä Howard vaaleaverikkönä


Autumn 2009

Autumn term 2009 begins 10.8.2009 and ends 18.12.2009.
Autumn 2009 lessons will be during 24.8.2009 - 18.12.2009.

Intensive weeks: 10. - 21.8.2009
4th period: 24.8. - 16.10.2009
Intensive week: 19. - 23.10.2009
5th period: 26.10. - 18.12.2009

Spring 2010

Spring term 2010 begins 4.1.2010 and ends 18.6.2010.
Spring 2010 lessons will be during 18.1.2010 - 21.5.2010.

Intensive weeks: 4. - 15.1.2010
1st period: 18.1. - 19.3.2010 (winter vacation is on week 8)
Intensive week: 22. - 26.3.2010
2nd period: 29.3. - 21.5.2010
Intensive weeks: 24.5. - 18.6.2010

Autumn 2010

Autumn term 2010 begins 16.8.2010 and ends 17.12.2010.
Autumn 2010 lessons will be during 23.8.2010 - 17.12.2010.

Intensive weeks: 16. - 20.8.2010
4th period: 23.8. - 15.10.2010
Intensive week: 18. - 22.10.2010
5th period: 25.10. - 17.12.2010

Viikon kysymys: Jos on hengenahdistusta, mut ei sikainfluenssaa, niin pitääkö mennä lääkäriin?

SUPA!

Tää lähtis kattelee läppäreitä ja varais lennot MAAILMAN YMPÄRI. Ei Finnairilla. Kumpi ois parempi, Nakki vai Lurppa?

Mua kyrpii taas ton vaihteen kanssa yks juttu. Se on se, että kun ihminen ei vastaa. Jos se on merkattu 80 % työssä käyväksi, on mahdollisuus siihen, että se on edes paikalla se samainen 80 %. Tää on kvanttimatematiikkaa, älkää yrittäkö laskea. Jos se on esimiesasemassa, mahdollisuus siihen, että se vastaa, on vielä hieman pienempi, koska niitä ei ole velvoitettu vastaamaan omiin puhelimiinsa. Laissa siis. Koska ne on yli-ihmisiä. Ja saavat niin isoa palkkaa. Jos se on vero-osaston esimies, ni mahdollisuus on käytännössä katsoen nolla, koska no, verolla nyt vaan ei vastata, OKEI!? Jos se on virkistyspäivässä pelaamassa golfia, ni mahdollisuus on tasan taatusti nolla. Mitään tästä emme kuitenkaan saa kertoa asiakkaalle. Joten he kysyvät: Onko hän edes paikalla? En tiedä. Milloin olisi parhaiten tavoitettavissa? En tiedä. Hoitaako kukaan muu tätä samaista projektia? En tiedä. Miksei hän vastaa soittopyyntöön? En tiedä. Lähettikö hän jo minulle ne paperit? En tiedä. Onko teillä -45 Ladojen huoltoa siellä? En tiedä. Eiku siis ei.

Toinen yhtä hyvä vaihtoehto on se, että kun asiakkaalle ilmoittaa, ettei hänen tavoittelemansa henkilö pääse vastaamaan puhelimeen, he sanovat: "Joo." Joo mitä? Saako tässä tilanteessa lyödä luurin naamaan?

Seuraavaksi voisimme keskustella hieman päivän uutisaiheista. Mulla on tässä Kauppalehti, ja avaan teille hieman sen lööppejä ja tärkeimpiä uutisia. Pahoittelen.

Komissaareiksi tarjolla vain vähän naisia (s. 6)
Aina on tarjolla vain vähän naisia. Varsinkin rumille miehille. Ja mikä ihme on komissaari? Poliisi vai? Mitä ne Kauppalehdessä tekee? Nyt täytyy kyllä ottaa selvää, tää lööppi ei aukea mulle ollenkaan. Aha, EU-komissio. No siinä tapauksessa. En muuta kantaani.

Fiat kulkee vastavirtaan (s.20-21)
No hyvät sille. Sen verran, mitä Fiatista oon kuullu ni mun mielestä tää on riemu-uutinen. Kulkeepahan johonkin.

UPM:n Pesonen ärähti Pekkariselle (s. 7)
Ai Maurille? Niin ärähdin minäkin, ei voi syyttää. Ihme äijä.

"Sijoittaisin koko 200 000 euron potin Brasiliaan ja Venäjälle." (Oma Raha s.18-19)
No jos se kerran on sun omaa rahaa niin anna mennä vaan! Jos se olis mun rahaa ni laittaisin sen mun uudelle Tapiolan säästötilille ja pääsisin sillä neljännelle etutasolle. Ottaisin silti huomioon Nas Daqin ja optiot. Pitäisin huolen, että taseen rahavarat riittävät tulevaisuuden investointeja varten. Suojaisin pääoman ainakin 70 % suojaustasolla ja valuuttaheilahteluita vastaan taistelisin öljyn hintaan sidottujen johdannaisten avulla. Sit jakaisin itselleni osinkoja. Mut tää on vaan mun mielipide.

Energiapuu kannattelee lukuisia koneyrittäjiä (s. 10)
Onko tällä puulla nimi? Ja onko siellä pelkästään ne yrittäjät, vai ne koneet myös? Onk puilla työsuhdeoikeuksia? Koska jos on, ni kyllä tästä vois tehdä jonku valituksen.

Hyvästit ketjumyymälöille (s. 6-7)
No heipparallaa vaan!

Tuomarin roolissa Tuula Arkio. Finlandia-diktaattori (s. 14)
Diktaattorit saa aina parhaat roolit. Ja elää rikkaina ja vanhoiksi. Mut sit ne kuolee syöpään.

Vastaiskuun: TeliaSoneran toimitusjohtaja Lars Nyberg kampeaa Elisaa pois markkinajohtajan paikalta Suomessa (s. 4-5)
Kuulostaa hauskalta. Mennään kaikki auttamaan! Missä tällanen markkinajohtajan paikka sijaitsee? Ei ainakaan Turussa.

Verokannusteet kasvuyrityksille (s. 3)
Onkohan näistä joku lista.. Ei. Sitten en jaksa lukea. Pisteet kuitenkin "Napakka" laatikolle, joka saattaa olla jonkinnäköinen tietokulma. Tai sitten ei.

Viikon kysymys: Miksi elämä ei hymyile?

Tänään on perjantai 13. päivä. Olen yrittänyt olla ajattelmatta asiaa ja oikeastaan se on ollut helppoa. Koska mua ei kovin paljoa kiinnosta. Vähän kuitenki. Must olis selkeesi huomopi asia, jos olis maanantai 13. päivä. Koska sit olis maailman kirjat sekasin. Ja lisäks koska mä ehdin jo tässä viimisen parin tunnin aikana tottua siihen ajatukseen, et on perjantai. Oon suunnitellu viikonloppua. Siitä ei tullut mitään. Sit suunnittelin sitä seuraavaa viikonloppua ja huomasin, että mä oon sisäisessä kalenterissani sekaisin. No worries, en ole MYÖHÄSSÄ.

Ens viikolla en näe Diiliä. Se masentaa jo valmiiks. Lisäks mua masentaa seuraavat asiat: mun näpit on luihin ja ytimiin myöten jäässä, karkkiautomaatti pitäis täyttää - taas, meillä ei o kotona mitään ruokaa, ruoka täällä on pahaa, mun vapaapäivien ohjelma koostuu siivoamisesta ja virkkaamisesta, mun elämän ohjelmaa ei ole.

Syytän tästä perjantai 13:tta. Ihan on muuten vitun sama onko toi pääte oikein vai ei.

Oli mulla jotain asiaaki. Mut en jaksa puhua siitä. En jaksa istua tässä, en pitää silmiä auki. En jaksa nauraa, mutten kyllä itkeäkään.

Mun karkkilakko alkoi toissa päivänä. Se kestää jouluun asti. Toistaseksi olen pärjännyt hyvin, olen syönyt vain pussillisen sukulakuja, erinäisiä Geisha-konvehteja ja kolme riviä suklaata. Kinuskivanukkaita ei lasketa.

Mul on uusia lempileikkejä. Lempieläinleikki on kiva. Siinä nimetään lempieläimiä ja se, joka on oikeassa voittaa. Kokeillaan. Mikä on sun lempijyrsijäeläin? Rotta. Väärin. Oikea vastaus on chinchilla. Nää on esimerkkejä. Kärjistettyjä. Harvoin kukaan vastaa oikein. Sit on siitä oleva muunnos, jossa toinen sanoo jonkun eläimen ja se, joka arvaa mihin eläinlajiin se kuuluu, on voittaja: Kameli -> kyttyräeläimet. Helppoa. Vikaankin voi mennä. Esim. näin: sammakko -> sammakkoeläimet. WRONG! Limaeläimet. Tai lipojaeläimet. Kuten Milla.

Yks hyvä on aakkosleikki, jossa jokaiselle aakosen kirjaimelle pitää keksiä aihepiiriin kuuluva sana. Nyt olis aiheena vaikkapa murha.
A: armo-
B: bioroskis (kärpäsille)
C: Christus
D: doom
jne.

Pasin kanssa leikittiin eilen "kuka tietää mikä puuttuu" leikkiä. Vihasin sitä kakarana. Nyt mä oon fiksumpi. Voitin.

Mulla on sisustuskuume, niiku aina. Ei o kameraa täällä työpaikalla jostain syystä, eikä kyl o meidän kylppäriäkään ni piti vähän improvisoida. Paintilla. Ku istuu pytyllä, ni tällasta näkee. Tai siis näkis:
Toi hylly on olemassa, mut se on täynnä epämääräistä sälää ja pyyhemyttyjä. Mä haluaisin siihen tollasen kakkuvadin. Eikä maksa ku 54 euroa. Halbba. NOT. Pyyhkeet saa mun puolesta olla mytyssä, kunhan ne on tollasen välimerellisen korin sisässä. Sit ei tarttis miettiä värikoodaamistakaan. Ja sit vielä scented candles because well you know. Kaikki sälä menis sit tohon kakkuvatiin eikä sitäkään tarttis miettiä kert sit se on casually cool. Tai what ever. Toi ovihan on valkonen. Siitä ei pääse mihinkään. Joten laittaisin siihen jonku kuvan. Suht ison, kuten kuva antaa ymmärtää, mut ei ihan noin abstraktin, kuin kuva antaa ymmärtää. En ole abstraktin taiteen suuri ystävä. Se vois olla joku perus New Yorkin kadut tai Tower Bridge. Tai sit vaik krokotiili. Iha sama. Mustavalkoinen enihuu. Ja pitsiä kehyksiks yymhy aaha. Ovelta sitten aukeaisi tällainen paratiisi:

Näistä löytyy jo noi suihkuverhot jaaaa... Niin. No pesukone ja matto. Hurraah. Tollanen mustanruskea pöntönkansi ois jees ja IKEAsta sais halvalla ton allashyllyn. Alle 20 euroa, miks mä en o ostanu sitä aikasemmin?! Noita leikkokukkia bongasimme kans sieltä, juurikin noin viritettynä ja must se on aika herkkää. Tosin tossa kuvassa näyttää lähinnä trooppiselta sademetsältä mikä sekin on ihan jees. Sit liitutaulu keikkumaan ton lämpöpatterin päälle kert se on siinä ni must sitä voi hyödyntää. Paitsi jos kaikki, mitä se koskettaa syttyy tuleen. Tai ehkä vähän silloinkin. Kivan saippuapumpun ja hammasmukin tarttis kans. Ja sitä samaista pitsiä ton karmeen peilikaapin ympärille. Välimerelliset korit sopii tonne tropiikkiin joten niitä vois tunkea sen kaapin päälle sitten. Edelleenki siitä syystä että sinne jotain mahtuu ni miksei sit laittais. Jotaki yhtä turhaa just ku noi välimerelliset korit. En usko, että kaiken tämän jälkeenkään siitä vielä hyvä tulis. Kert kattokaa noita laattoja.

Tässä teille juuri sekunti sitten käymäni puhelinkeskustelu:

"D, hyvää päivää!"
"Hyvää päivää"
....
"Kuinka voin auttaa?"
"Juu tuota. Saisiko Pirkko Kotivuori."
"En ikävä kyllä löydä henkilöä tällä nimellä, onko teillä varmasti oikea numero, D:n vaihteessa on tämä puhelu."
"Juu kyllä juuri tämä."
"Onkohan nimi sitten mahdollisesti väärin..?"
"Ei kun minä tämän henkilön kanssa juuri viime viikolla puhuin ja tein kauppaa ja se on sovittu jo!"
"Oletteko nyt aivan varma, että kysymyksessä on yritys D, jonka vaihteeseen olette soittanut? Numero tähän on 012366700."
"Juu ei, minä soitin 012 356 7282."
"Ikävä kyllä on tullut nyt väärään numeroon, tällainen henkilö ei työskentele meille"
"EI TYÖSKENTELE!?!?! Eihän tämä voi olla kun minä vasta hänelle viime viikolla soitin ja hän sopi minun kanssa tästä huonekalukaupasta!"
"D ei käy huonekalukauppaa, olemme asiantuntijaorganisaatio."
"Kyse on keinutuolista."
"Siltikin. Teille on varmasti nyt käynyt näpyttelyvirhe, ja kääntyi sitten tähän meille."
"Mihin?"
"D:n vaihteeseen."
"Ei kun tämä on Sotkassa."

Selvä.

Ja kaksi minuuttia tämän episodin jälkeen ovipuhelin soi.

"Aulassa"
"Teille on tulossa lähetys"
"Kiitos, avaan teille oven siinä teidän oikealla puolella."
"Selvä, kiitos."

Näen kamerasta, että lähetti ei liiku mihinkään. Olen jo sanomassa, että oven lukitus on nyt auki, voitte tulla sisään, kun hän viimein nykäisee ovenkahvasta. Soitan tavaran vastaanottajalle, joka lupaa lähteä ovelle vastaan. Ovipuhelin soi uudelleen.

"Niin avaako joku oven?"
"Avaan lukituksen tästä ovipuhelimesta, teidän täytyy itse vetää kahvasta."
"Okei."

Mitään ei tapahdu.

"Lukitus on nyt auki, voitte avata oven."
"Tuleeko joku tähän vai?"

Oikeesti.

Tänään mä kerron teille kaikista vihoviimisistä paikoista. Kaikki tietää Töölön, joten sitä nyt ei tarvitse erikseen käsitellä. Mut sit on selkeesti yllättävämpiä tapauksia.

Ruoholahti on yks vihoviiminen paikka. Se on vihoviiminen metropysäkki, ja jos metro on poikki esmes pikkupikku vesikatastrofin takia vaikkapa Rautatientorilla, ni sinne ei pääse. On yksi asia matkustaa täpötäydessä bussissa lämpöpatterien huutaessa täysillä, kun kiinni voi pitää vain kaksi metriä pään yläpuolella roikkuvista lerpuista, jotka LIIKKUU. Bussi kaartaa oikealle, lerput luisuu eteenpäin, sinä niiden mukana, ja löydät itsesi eteensä oksentaneen pikkulapsen sylistä. Kaasupoljin on pohjassa, valoihin pysähdytään nippanappa ajoissa ja itse kunkin vatsaa alkaa vääntää. Puhumattakaan yhä uudelleen matkatavarahyllyyn kolisevan otsan kasvavista mustelmista. Ja sitä lerppua puristavasta kädestä, joka on alkanut jo verenpuutteesta surkastua. Mutta keskustan ruuhkissa ei silti pääse töihin ajoissa. Siksi mä menen ratikalla. Se on toinen asia. Sitä varten saa lähteä kymmentä minuuttia normaalia aikaisemmin duuniin, koska ne nyt kulkee miten kulkee. Reunoja myöten ihmisiä pursuavalla ratikkapysäkillä olisi ihan mukava odotella se 12 minuuttia, jos siinä vaan olisi reunat. Mutta kun ei ole, saat aamutuimaan harjoittaa nuorallatanssijan taitojasi keikkuen kiveyksellä ja toivoen että tasapaino kestää niin kauan, että ratikka on edes jo kohdalla, eikä vasta tulossa. Näinä päivinä sataa aina räntää. Kutonen tulee kohdalle, ja jatkaa matkaa - puolityhjänä. Seuraavana vuorossa on seiska, siihen nyt ei halua kukaan. Kaksi kasia seuraa toisiaan, mutta väärään suuntaan. Valmistaudun soittamaan pomolle, että saatanpa olla hippasen myöhässä tänään. Kun se oikeaan suuntaan kulkeva kasi viimeinkin tulee, se on - totta kai - ahdettu täyteen ihmisiä. Jo ennen Kurvia! Entäs sitten, kun koko Kurvi tunkee vielä sisään. Niin. Tuli vähän lämmin. Olisin ottanut pipon pois päästä, jos käsiä olisi pystynyt liikuttamaan sen verran. Ihme kyllä, ei edes vituttanut. Kuski toivotti tsemppiä kaikille takapään matkustajille ja mä otin sen kiitollisena vastaan siinä vaiheessa, kun röökinsavuinen prätkämummo kiilaa itsensä mun olkapäätä vasten ja tukeutuu siihen. Ihan jees, jos mulla vaan olis ollut joku, tai jokin mihin tukeutua.

Kello oli kymmentä yli yhdeksän, kun saavuimme Itämerenkadun metropysäkille. Mä olin jo voitonriemuinen, koska mulla oli vielä viis minuuttia aikaa keretä duuniin, enää yksi pysäkinväli jäljellä, ja päätepysäkki ihan duunipaikan oven vieressä. Onnekkaat ne, jotka jäivät sillä pysäkillä pois. Nimittäin kaksi metriä sen jälkeen me ajettiin kolari. Tai siis sen punaisen volkkarin kuski ajoi. Me vaan jarrutettiin. Onneks se mummoparka oli jo poistunut. Kyllä voi tukusamman näkönenki pelti mennä aika pieneen tilaan mä sanon. Saavuin töihin vartin myöhässä.

Kurvi on kans yks vihoviiminen paikka. Nimittäin kaiken tän jälkeen käy ilmi, että meitä oli suht kintereillä seurannut ylimääräinen vuoro 8X, jota nyt ei vaan näkyny sen Kurvin takaa. Myöhässä silläkin olis tullu, mutta siellä olis mahtunu istumaan. Ja nostamaan vaikka jalatkin penkille.

Mul on hirveesti unelmia. Ne on karmeen isoja. Ja pelottavia. Joten ei mennä siihen. Mennään siihen, että jos mä pääsen kouluun, ni mitä mä sit saan.

• läppärin. valkosen, tai mustan. Littanan, luttanan, tuusannuuskan.

Mä asentaisin siihen Photoshopin ja Bamboo-piirustusohjelman ja piirtäisin sillä joka päivä. Pwomise.

• leimasinkyniä. violetti, keltainen, pinkki, aurinko, sydän, hehkulamppu, peehoin.

Mä leimaisisin kaikki mun monisteet ja vihkot. Ja mun parhaan ystävän käteen sydämen.

• koiranpennun. Lutuskan, mutuskan, töpöskän, löpöskän.

Sen nimeks tulis Nakki. Tai Lurppa.

• matkan maailman ympäri.

Tai ainaki Amsterdamiin ja sieltä Pariisin kautta Lontooseen.

Tänään onki sit vissii listapäivä. Tiedostan kyllä, että tämä tuo huonoa karmaa. Uskon myös, että sen tiedostaminen kumoaa sen huonon karman. Ja toivon, ettei sen mainitseminen kumoa sitä kumoamista. Nii mites se Lapinlahti, olikos se auki vai ei..?

Eilen mä

• söin paahtopaistia aamupalaksi
• maistoin uutta karpalo-kinuskiteetä
• keitin kaks kertaa kahvit ihan vaan itselleni
• silitin lakanat äidin ohjeen mukaan
• olin jo lähdössä kaupoille, kun muistin, että on isänpäivä
• lähetin isille ja papalle iloiset tekstiviestit
• virkkasin reunapitsiä ja yhden kukkasen
• en saanut unta

Tänään

• tulin spåralla töihin
• söin kurkkua
• mietin sydänvikaisia mummoja
• kikkailin Wordin kanssa
• ärsyynnyin
• lähetin sähköpostia Englantiin
• menen Tapiolan tapaamiseen ja toivon, että siellä saa sämpylöitä
• valvon myöhään

Huomenna

• katson, mitä päivä tuo tullessaan

Toivottavasti kaikkea kivaa ja jännittävää!

PS. Mä en o sit yhtää näin kaunopuheisella tuulella oikeesti. Lähinnä vaa vituttaa kaikki! Esimerkiks se, että aina ku mä painan enteriä ni tää hyppää KAKS riviä alemmas! Kattokaa vaikka:

Noin. Mitä helvettiä!?

Kattokaa mitä mä tein!! Mä vaihdoin blogimallia! Oliki nii ruma ja epäkäytännöllinen se edellinen. Mul on nyt jo ikävä. Mut tähän ei ees tarvinu tehä mitää muutoksia! Todennäkösesti teen kuitenki.

Ainii, mähän oon töissä. HEIPPA!

Hupelin - oikeesti.

Now, NORMAALISTI mun puhelimen näyttö näyttää sort of tältä:

Eiks o kaaaunis? Must on.

Yks kerta sille kävi näin:

Sit joskus se näyttää tältä:

Lähestyvän joulun kunniaks se on myös ollut tällanen:

Viimisin villitys on tää Marimekko:


Mut useimmiten se on vaa tällanen:

Nii et vaikka kuin luulette et teil on asiat huonosti ni kyl jollain on aina huonommin!

Must ois just nyt kiva vetää nakkikeittoa Iittalan Taika-mukista. Sellasesta korkeesta, et sinne mahtuis jotain. Nakkikeittoa sen takia, et siin on paljon sattumia. Sattumat on jänniä, ku niitä ei oikein osaa odottaa. Paitsi nakkikeitossa osaa, mut silti ne on sattumia. Ja sen vuoksi entistä jännempiä. Mun lempisattumiin kuuluis NAKIT. Muita mahdollisia ovat potut, porkkanat, mustapippurit, nauriit, lantut, sipulit, purjot ja sellerit. Selleristä en erityisemmin tykkää ja pippurit on ilkeitä jos niitä sattuu purasemaan, mut muuten noi on ihan jees. Tosin nauriit, lantut ja porkkanat nielen yleensä purasematta ku ne on nii pieniä paloja ja tuntuu löllököiltä hampaissa. Kukaan ei kaipaa sellasta.

Täs ois viel tällanen dialogi, minkä mä sit voisin käydä jonkun kanssa aiheesta, jos mul ois se muki ja siellä keittoa:

"Ihana muki!"
"Kiitos."
"Noi on tosi kalliita."
"Joo, mut mä oon rikas."
"Okei."
"Tarvitsä jotain?"
"Ee-een. Tääl vaa tuoksu tosi hyvälle, mitä teetä sul on?"
"Nakki."

Saa sitä toki käyttää muissaki tilanteissa mut se vois vaikuttaa vähä oudolta.

Luomisen tuska

Mua jurppii. Jurppii se, ettei ole mitään sanottavaa, mut hirveesti tuntuis siltä, et jotain pitäis sanoa. Jurppii se, etten mä ole missään ja olen kuitenkin tässä. Jurppii se, että kaikki on ihan auki, eikä voi tehdä suunnitelmia. Jurppii tehdä niitä suunnitelmia, mitä voi tehdä. Se jurppii kaikkein eniten, että mä haluaisin tällä hetkellä olla niin monta asiaa, haluaisin tehdä niin paljon, haluaisin ideoida, järjestää, valmistella, hillua, näpertää, kähertää - mutten voi. Kun ei voi niin ei voi. Siihenhän se kaikki aina kiteytyy.

On myös hyviä asioita. Esimerkiksi se, ettei talvi tullut eilen jäädäkseen. Mä käyttäisin mun syystakkia vielä toiset kaks kuukautta. Ja se, ettei eilen kotiin kävellessä kastunu sukat. Sekin on kivaa, että meillä on jääkaappi täynnä vanukkaita ja jogurtteja, vaikka mä oon syöny niitä koko viikon. Lisäks mun virkkaustyö näyttää päivä päivältä enemmän siltä, miltä pitäisikin. Uskokaa lapset huviksenne, että on ihanaa, kun tulee joulu! Mikä MUA vaivaa? No kaikki noi ylempänä mainitut asiat ainakin. Taidan tehdä isille isänpäiväkortin ja lähettää sen myöhässä.

Yours truly,
E

Kannanotto sikainfluenssaepidemiaan - kind of.

Voi houna!

Niin paljon on taas tapahtunut, etten tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt kuitenkin tärkeimmästä: bongasin eilen ensimmäisen hengityssuojaimen lentoaseman ulkopuolella. Sen kantaja oli alle keski-ikäinen aasialainen nainen. Tuskin turisti, sen verran vakaa oli askel alas metrotunnelin portaita. Ja omisti toppatakinkin! Mä veikkaan, että aasialaisuus selittäisi tän selkeän poikkeaman massassa. Niillä nyt vaan on vinot silmät! Ei vaan sehän on muotia siellä. Vinosilmäisyys. Ja hengityssuojaimet. Enkä yhtään ihmettele vaik täällä luultais et se on joku kansallisvaate. Ni voiko toista syyttää siitä et haluaa kunnioittaa isänmaataan HÄH?! Vai onk niillä isänmaa? Vai joku äiti, niinku Venäjällä? Sekin on idässä. Ja sit jos uutisista vaan näkee et jaaha, tuolla lailla ne siellä kotopuolessa, eikä tajua selostuksista mitään (kuka nyt yleensäkään tajuaa uutisista yhtään mitään), ni helposti menee lankaan. Ja leimautuu ihan friikiks.

Eilen satoi myös lunta. Sehän voi toisista vaikuttaa ihan pernarutolta. Kyllä minäki sillon laittasin jonku suojan! Tekisin fooliosta ja teippaisin jesarilla päähän. Sitä en kerro, et mitä muuta tekisin.

Tai ehkä sil oli afta, ne on ikäviä. Voivat viedä itseluottamuksen ihan täysin ja sit haluaa vaan piiloutua. Eikä ollu just puhdasta lakanaa käden ulottuvilla.

Mä myös henkilökohtaisesti joskus tunnen hirveetä tarvetta mumista vihaisesti liikkuessani yksin kaupungilla. Vituttaa vähä yks sun toinenki juttu ni mihin sitä sit purat. Mut onhan se poliittisesti vähä epäkorrektia sillai jupista yksikseen ja vielä negatiiviseen sävyyn. Ni tollasella hengityssuojaimella voi hyvin piilottaa tän strategisen alueen ja sit pistää vaa mumisten. Kukaan ei arvaakaan ketä jurppii ja mikä, ja sitten kun arvaavat niin sinä olet jo kaukana edessäpäin. Kuten minäkin. Ja tollasessa tilanteessa jos oot salainen agentti ni sinnehän saa piilotettua vaik mitä salamikrofooneja ja kameroita ja vaik ASEEN!

Mut todennäkösesti sil oli vaa huulipuna menny vähä yli rajojen eikä se tienny, et sokkarilla on peili.

Yst. Terv.
Toveri E

PS. kenen mielestä toi lyhenne kokonaa peruuttaa ton tervehdyksen merkityksen? Kuka kirjottaa tollee tylysti vaivautumatta viemään edes sanoja loppuun, jos todella tarkoittaa lähettää ystävällisiä terveisiä? EI KUKAAN. Tästä voitte päätellä millaisia terveisiä mä oon tossa lähettämässä.

Taiteiden yöstä mulla on vain pari asiaa sanottavana. Ensinnäkin, englanninkieliset lastenhoitajat ne jaksaa pälpättää. Toisekseen, on ihmisiä jotka kännissä näyttävät vielä enemmän vampyyreilta. Kolmannekseen, ilmapalloista saa oikeinkin varteenotettavan jättiläiskalmarin korvikkeen mikäli nyt käy niin ettei sellaista oikeaa tule koskaan nähtyä. NE EI EDES MAHTUIS TÄHÄN MEIN ASUNTOON NIIH!

Kyllä itketti meikäläistäkii ku rakot jaloissa kömmin aamuyöllä nukkumaan enkä voi sanoa että edes kokemusta rikkaampana. Mutta onhan ne rakotkin jotain. Lisäks kosautin isovarpaani. En tiä missä, enkä tiä miten mut nyt se ei enää suoristu.

Nyt ostaisin mustaa silkkipaperia ja päällystäisin sillä noi vitun rumat IKEAn hyllyt!

Los lauantaiärtymys,
E

Missä paprikat?

Tänään on taiteiden yö! Vuosi sitten se oli kivaa. Nyt ei.

Olen tienristeyksessä jossaki hyvin mutkasella tiellä ja en tiedä mitä huominen tuo tähän surkeuteen tullessaan. Turvonneet silmät, rohkenen arvata.

Los miserable A

MIE VAA HUOLIN KOTIO!

Kaikki mahdollinen tehty mutta mihinkään ei ole päästy. Elämässä, parisuhteessa, työmaailmassa, itsensä kehittämisessä, kaikessa yleensä mutta lähinnä TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ! Oon raatanut kuin pieni torakka ja aivokuoreni halkeilee silkasta rasituksesta. Ja mitä sitten? No ei mitään muuta kuin se että vielä olis muka kaks tuntia duunia jäljellä. Niinhän se menee ettei työ tekemällä lopu ja arki on paskaista. Viimeinen saattaa olla oma lisäykseni mutta se ei tee siitä vähemmän totta. Koko homman pointti on kuitenkin se, että TIMPPA SAIS NYT LOPETTAA SEN SAATANAN PÖYTIEN KUURAAMISEN JA TULLÄ TÄHÄN KÖNÖTTÄMÄÄN VAIHTEEKS. Ja vaihteeseen myöskin.

Houna!

-Erdenko

Sitä mä vaan että..

Tiedättekö mikä on vaan niin vitun väärin? Se, että kaiken pitää olla VINTAGE mut silti kukaan ei kirjota enää kirjeitä. Joten mä korjasin tämän vääryyden yhden viikonlopun aikana ja kirjotin kolme kirjettä ja kaks kirjelappusta. En tosin ole vielä postittanut niitä mutta se nyt on sivuseikka. Postittaminenhan maksaa! Kirjoittaminen on puoli-ilmaista, mitä nyt rokottaa vähän aivokapasiteettia. Tän päivän blogipostaussaldosta päätellen mun alkaa olla suht nollassa..

E

Ajattelin tänään käydä pankissa, tarviiko kukaan mitään?

E

Muutoksen tuulet ja Mistralin myös, tottakai

Vaihdoin blogimallia. Jotkut voisivat ajatella, että se on parempi, minä henk.koht. olen sitä mieltä, että se on tusinan verran huonompi. Kaatunutta Elovenan pikamustikkapuuroa on kuitenkin turha surra, sitä saa aina kaupasta lisää. Tämä on nyt täsä, eikä se miksikään muutu, ellei sitä joku muuta. Värimaailma sentään on edelleen kauniin kommunistinen. Minimalistinen linjaus oli mielestäni parempi näin talvea vasten. Tosin syksyhän tässä on välissä mutta juhlistakaamme sitä muualla.

E kuittaa

PS. miksen mä KOSKAAN otsikoi? Sinikka tietäis.

Aknea (aknetta?) pukkaa, mulla on tossa suupielessä sellanen verinen yksilö. Ei ihme, että partnerit tuijottaa. Ainaki saan niitten huomion, kerranki. Ukeista puheenollen, näin mun omasta unta eilen. Unessa ajattelin että ei kyllä nyt on joku pielessä, eik ton pitäny olla kuollu (kyllä se silti kirpasee, vaikka siitä voi vitsailla, sama tän aknen kanssa mutku Timppa on käyttäny kaiken huulirasvan, tai ainaki vähä sitä ni en kai minä siihen koske! Joku vihannesflunssa iskee ja sillä ei ole Guillan Barren (englantilaisittain Julian Barratt tajusin just) oireyhtymän kanssa sit enää mitään tekemistä!) Mutta tyytyväisenä otin silti kaiken avun vastaan, sillä me paistettiin ahvenfileitä kissanpennuille. Leivitettiin ne ja mä yritin pitää kirjaa mikä pentu on jo omansa saanu ja kelle jätetään se kaikkein hiiltynein kaveri.

Tällä hetkellä päivitän keittiömestarin tuotannonsuunnittelutaulukkoa. Oikein on kuppasta hommaa, ja mä oon vasta viime maanantaissa. Sen siitä saa ku eteensä jättää sano siili ku juoksupyörässä vipelsi. Ja varsinki sen omistaja seuraavana aamuna. Ainoa, mitä minä suustani tällä hetkellä saan on seuraavaa: AAAARRGRGRHRRHRHRGRGGH ja sitten pohdin päissäni että miksi kaikki toimiva on pakko muuttaa. Uudistus uudistumisen vuoksi ei ole hyvästä. Ei se välttämättä ole pahastakaan, mutta helvetin paljon enemmän se teettää töitä! Tällä tekstillä pyrin muuten journalistin tutkinto-ohjelmaan tänä syksynä. BEHOLD!

Kyseisestä ohjelmasta puheenollen, sain tietää, että jotain pisteitä siinä vaaditaan jopa ennen pääsykokeita. Tämä on se hetki, jolloin matematiikan M kostautuu. Ensimmäiseksi hakutoiveeksihan en sitä laita! Joten sinne meni viis pistettä lisää. Kuinka paljon ne voi vaatia? Aika paljon. Onneks on 0,6 prosentin mahdollisuus päästä siihen ekaan hakutoiveeseen sitten. Hurraa ja hullut munapuurot!

Syksyn luukit, lukit ja ukit

Onhan se just näin, että saa kuollakseen pelätä että oliko tämä viimeinen auringonsäde jonka todistan kunnes kevät koittaa joskus vuoden 2010 kieppeillä. Eihän se ihan silkkaa sontaa koko tyynni ole, kosk syksyllä on niin kova uudistamisen himo! Ja himot voi olla muutenkin. Määki jos lähtisin luettelemaan kaikkia juttuja mitä oon himoinnu täs, sanotaan, 48 minuutin sisään, ni yllättyisitte miten lyhyt lista se onkaan! Mutta lista kuitenkin. (Oon datistellu varmaa jo kolme varttii, ku mulle ei kukaa keksiny mitää kivaa tekemistä ja ruohonleikkuuseen mulla ei rahkeet vissiikä riitä).
Uudistin itseni viiden euron suorilla housuilla. Ne ovat harmaat - kuten syksyinen horisontti. Aion tunkea niistä aina osan sukkiin, koska ovat mulle inasen verran liian pitkät (no ainaki 7 cm). Niinhän ne kaikki ovat, houna vie.

Sijaintini lämpötila on sitten 24,9C ja ilmankosteus 41% (Onko se paljon vai vähän?). Saiturin Pörssin mitä luotettavin mittari kaveri sanoo näin. Ostin(me) sen lemmikkimme kerrostaloon. Naturlich. Täällä huoneessa on vähän lämmin, taidanpa ottaa pitkähihaisen pois, niin näkyy valkoisessa teepparissa hienosti ruokalistauskin (aina sama juttu :( ). Söin äsken jauhelihakeittoa made by anoppi-ke. Kaikkeen pitää tunkea tota "-ke" liitettä, koska ei mikään ole pysyvää tai alkuperäistä tänä päivänä. Tuskin oli milloinkaan. Todistakaa se. Keitto oli lempeetä ja hyvää. Kaikki tarvii lempee, vai mitä on Reino mieltä?

Nyt on asiat niin, että mulla on joku lommo suun sisäpuolella. Afta tai semmonen. Akne.

Terkuin A

Mun päätä jomottaa ja haluaisin mennä sateeseen pötköttämään. Syksy on saapunut kaupunkiin eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa. Mutta mullapa on panorama-ikkuna ja panorama-hissit. Tällaisina päivinä olisi huimaa olla taksikuski maaseudulla. Istuisin ratin takana Haminan bussiaseman laitamilla ja polttelisin säpäkkää ikkuna auki. Hihahan siinä kastuisi mutta syksykin kuivaa minkä kastelee, ainakin jos sille antaa tarpeeksi aikaa. Kerran päivässä veisin lähipitäjän hullun eukon ruokaostoksille ja sitten odottelisin S-marketin edustalla tuijotellen riettaasti Emotionin ikkunassa keikisteleviä mallinukkeja. Parasta tässä kaikessa olisi kuitenkin PYYHKIJÄT! Viuh viuh vaan. Itseasiassa, hiiteen taksikuskit, mä haluaisin olla pyyhkijäsulka!

med nöd och näppe

Mä niin toivoin, et tääl olis ollu joku mehevä luonnos, josta jatkaa jutustelua. Mutta kun ei niin siinähän sitten ollaan. Niin sanoo savolainenkin, että jos huomoot olevas kuopassa ni toppoo immeessä se kaevaminen.

Sovittelin tuossa työkenkiä. En muuten, mutta huvin vuoksi. Työnantajan puolesta saa 20 euroa alennusta. Ostin silti. Ihanat mummomallit. Naapurin Ilse ois kateellinen, jos ei olis sellain rokkimamma, joka ei käytä korkokenkiä. Tai siis korkokenkää etäisesti muistuttavia, kumipohjaisia nahkaräpylöitä. No, jos niistä ei kurkistaisi kaikki varpaat kärjestä ulos, niin asiat olisi huomattavasti paremmassa jamassa, kuin ne tällä hetkellä ovat. Ei tosin taloudellisesti.

Sitten asiaan. Meen tänään A:n kanssa ulos!

Tekee ihan sikana mieli kurkkua. Sellasta oikee vetistä ja haisevaa. Nam. Eilen meinasin jäädä auton alle, ehkä se johtuu siitä. Oli huono näkyvyys, ku ei edes satanu. Tänään sataa taas, luojan kiitos.


Meillä oli täällä fotoshoot. Tein kaikkeni päästäkseni toimitusjohtajan kanssa samaan kuvaan, mutta tarkkasilmäinen valokuvaaja äkkäsi ei-niin-hehkeän persoonani kuvan taustalta ja hätisti aina sivummalle. Kummallista, ettei toimitusjohtajan valovoimaisuus vienyt hänen kaikkea huomiotaan. Äimistynyt. Siinä vasta sana! Jos jaksaisin, googlettaisin sen alkuperän. Koska en jaksa, voin vain arvailla.

Olen lukenut uutisia. Ei siitä sen enempää.

Pistin eilen tilaukseen uuden elämän. Saa nähdä milloin se tulla tupsahtaa postiluukusta. Tiedän mitä ajattelette, eihän se VOI mahtua! Niin minäkin naivina vielä viisi vuotta sitten ajattelin, kasvakaa nyt hyvät lukijat aikuisiksi! Toivon totisesti, ettei moisen takia tarvitse postiin asti kävellä. Huoh.

- E