Mulla on hirveesti luovuutta masussa tällä hetkellä. Mä oikein tiäkkö tunnen sen. Se pulputtaa. Ei se onneks vissii ulospäin kuulu. Vähä jopa jänskättää ku on nii kivaa. Tai sillai energistä. Olkavarsia kihelmöittää ku tuntuu et pitäis vaa viskoa niitä ympäriinsä. Parasta ois jos joku teippais mun käsiin maalitonkat ja sit pistelisin menemään. Nauraisin samalla räkäsesti. Kikattaisin oikeestaa. Kauhee tällanen tilanne ku eihän tässä nyt voi kikattaa. Vai voisko iha pikkasen ku ei täällä o ketää ja Koffin limpparikuski on pysäköiny rekkansa sopivasti tohon ikkunan eteen.

Ehkä mä meen vaa tonne pimmeesee yksin istumahan.