Taiteiden yöstä mulla on vain pari asiaa sanottavana. Ensinnäkin, englanninkieliset lastenhoitajat ne jaksaa pälpättää. Toisekseen, on ihmisiä jotka kännissä näyttävät vielä enemmän vampyyreilta. Kolmannekseen, ilmapalloista saa oikeinkin varteenotettavan jättiläiskalmarin korvikkeen mikäli nyt käy niin ettei sellaista oikeaa tule koskaan nähtyä. NE EI EDES MAHTUIS TÄHÄN MEIN ASUNTOON NIIH!

Kyllä itketti meikäläistäkii ku rakot jaloissa kömmin aamuyöllä nukkumaan enkä voi sanoa että edes kokemusta rikkaampana. Mutta onhan ne rakotkin jotain. Lisäks kosautin isovarpaani. En tiä missä, enkä tiä miten mut nyt se ei enää suoristu.

Nyt ostaisin mustaa silkkipaperia ja päällystäisin sillä noi vitun rumat IKEAn hyllyt!

Los lauantaiärtymys,
E

Missä paprikat?

Tänään on taiteiden yö! Vuosi sitten se oli kivaa. Nyt ei.

Olen tienristeyksessä jossaki hyvin mutkasella tiellä ja en tiedä mitä huominen tuo tähän surkeuteen tullessaan. Turvonneet silmät, rohkenen arvata.

Los miserable A

MIE VAA HUOLIN KOTIO!

Kaikki mahdollinen tehty mutta mihinkään ei ole päästy. Elämässä, parisuhteessa, työmaailmassa, itsensä kehittämisessä, kaikessa yleensä mutta lähinnä TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ! Oon raatanut kuin pieni torakka ja aivokuoreni halkeilee silkasta rasituksesta. Ja mitä sitten? No ei mitään muuta kuin se että vielä olis muka kaks tuntia duunia jäljellä. Niinhän se menee ettei työ tekemällä lopu ja arki on paskaista. Viimeinen saattaa olla oma lisäykseni mutta se ei tee siitä vähemmän totta. Koko homman pointti on kuitenkin se, että TIMPPA SAIS NYT LOPETTAA SEN SAATANAN PÖYTIEN KUURAAMISEN JA TULLÄ TÄHÄN KÖNÖTTÄMÄÄN VAIHTEEKS. Ja vaihteeseen myöskin.

Houna!

-Erdenko

Sitä mä vaan että..

Tiedättekö mikä on vaan niin vitun väärin? Se, että kaiken pitää olla VINTAGE mut silti kukaan ei kirjota enää kirjeitä. Joten mä korjasin tämän vääryyden yhden viikonlopun aikana ja kirjotin kolme kirjettä ja kaks kirjelappusta. En tosin ole vielä postittanut niitä mutta se nyt on sivuseikka. Postittaminenhan maksaa! Kirjoittaminen on puoli-ilmaista, mitä nyt rokottaa vähän aivokapasiteettia. Tän päivän blogipostaussaldosta päätellen mun alkaa olla suht nollassa..

E

Ajattelin tänään käydä pankissa, tarviiko kukaan mitään?

E

Muutoksen tuulet ja Mistralin myös, tottakai

Vaihdoin blogimallia. Jotkut voisivat ajatella, että se on parempi, minä henk.koht. olen sitä mieltä, että se on tusinan verran huonompi. Kaatunutta Elovenan pikamustikkapuuroa on kuitenkin turha surra, sitä saa aina kaupasta lisää. Tämä on nyt täsä, eikä se miksikään muutu, ellei sitä joku muuta. Värimaailma sentään on edelleen kauniin kommunistinen. Minimalistinen linjaus oli mielestäni parempi näin talvea vasten. Tosin syksyhän tässä on välissä mutta juhlistakaamme sitä muualla.

E kuittaa

PS. miksen mä KOSKAAN otsikoi? Sinikka tietäis.

Aknea (aknetta?) pukkaa, mulla on tossa suupielessä sellanen verinen yksilö. Ei ihme, että partnerit tuijottaa. Ainaki saan niitten huomion, kerranki. Ukeista puheenollen, näin mun omasta unta eilen. Unessa ajattelin että ei kyllä nyt on joku pielessä, eik ton pitäny olla kuollu (kyllä se silti kirpasee, vaikka siitä voi vitsailla, sama tän aknen kanssa mutku Timppa on käyttäny kaiken huulirasvan, tai ainaki vähä sitä ni en kai minä siihen koske! Joku vihannesflunssa iskee ja sillä ei ole Guillan Barren (englantilaisittain Julian Barratt tajusin just) oireyhtymän kanssa sit enää mitään tekemistä!) Mutta tyytyväisenä otin silti kaiken avun vastaan, sillä me paistettiin ahvenfileitä kissanpennuille. Leivitettiin ne ja mä yritin pitää kirjaa mikä pentu on jo omansa saanu ja kelle jätetään se kaikkein hiiltynein kaveri.

Tällä hetkellä päivitän keittiömestarin tuotannonsuunnittelutaulukkoa. Oikein on kuppasta hommaa, ja mä oon vasta viime maanantaissa. Sen siitä saa ku eteensä jättää sano siili ku juoksupyörässä vipelsi. Ja varsinki sen omistaja seuraavana aamuna. Ainoa, mitä minä suustani tällä hetkellä saan on seuraavaa: AAAARRGRGRHRRHRHRGRGGH ja sitten pohdin päissäni että miksi kaikki toimiva on pakko muuttaa. Uudistus uudistumisen vuoksi ei ole hyvästä. Ei se välttämättä ole pahastakaan, mutta helvetin paljon enemmän se teettää töitä! Tällä tekstillä pyrin muuten journalistin tutkinto-ohjelmaan tänä syksynä. BEHOLD!

Kyseisestä ohjelmasta puheenollen, sain tietää, että jotain pisteitä siinä vaaditaan jopa ennen pääsykokeita. Tämä on se hetki, jolloin matematiikan M kostautuu. Ensimmäiseksi hakutoiveeksihan en sitä laita! Joten sinne meni viis pistettä lisää. Kuinka paljon ne voi vaatia? Aika paljon. Onneks on 0,6 prosentin mahdollisuus päästä siihen ekaan hakutoiveeseen sitten. Hurraa ja hullut munapuurot!

Syksyn luukit, lukit ja ukit

Onhan se just näin, että saa kuollakseen pelätä että oliko tämä viimeinen auringonsäde jonka todistan kunnes kevät koittaa joskus vuoden 2010 kieppeillä. Eihän se ihan silkkaa sontaa koko tyynni ole, kosk syksyllä on niin kova uudistamisen himo! Ja himot voi olla muutenkin. Määki jos lähtisin luettelemaan kaikkia juttuja mitä oon himoinnu täs, sanotaan, 48 minuutin sisään, ni yllättyisitte miten lyhyt lista se onkaan! Mutta lista kuitenkin. (Oon datistellu varmaa jo kolme varttii, ku mulle ei kukaa keksiny mitää kivaa tekemistä ja ruohonleikkuuseen mulla ei rahkeet vissiikä riitä).
Uudistin itseni viiden euron suorilla housuilla. Ne ovat harmaat - kuten syksyinen horisontti. Aion tunkea niistä aina osan sukkiin, koska ovat mulle inasen verran liian pitkät (no ainaki 7 cm). Niinhän ne kaikki ovat, houna vie.

Sijaintini lämpötila on sitten 24,9C ja ilmankosteus 41% (Onko se paljon vai vähän?). Saiturin Pörssin mitä luotettavin mittari kaveri sanoo näin. Ostin(me) sen lemmikkimme kerrostaloon. Naturlich. Täällä huoneessa on vähän lämmin, taidanpa ottaa pitkähihaisen pois, niin näkyy valkoisessa teepparissa hienosti ruokalistauskin (aina sama juttu :( ). Söin äsken jauhelihakeittoa made by anoppi-ke. Kaikkeen pitää tunkea tota "-ke" liitettä, koska ei mikään ole pysyvää tai alkuperäistä tänä päivänä. Tuskin oli milloinkaan. Todistakaa se. Keitto oli lempeetä ja hyvää. Kaikki tarvii lempee, vai mitä on Reino mieltä?

Nyt on asiat niin, että mulla on joku lommo suun sisäpuolella. Afta tai semmonen. Akne.

Terkuin A

Mun päätä jomottaa ja haluaisin mennä sateeseen pötköttämään. Syksy on saapunut kaupunkiin eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa. Mutta mullapa on panorama-ikkuna ja panorama-hissit. Tällaisina päivinä olisi huimaa olla taksikuski maaseudulla. Istuisin ratin takana Haminan bussiaseman laitamilla ja polttelisin säpäkkää ikkuna auki. Hihahan siinä kastuisi mutta syksykin kuivaa minkä kastelee, ainakin jos sille antaa tarpeeksi aikaa. Kerran päivässä veisin lähipitäjän hullun eukon ruokaostoksille ja sitten odottelisin S-marketin edustalla tuijotellen riettaasti Emotionin ikkunassa keikisteleviä mallinukkeja. Parasta tässä kaikessa olisi kuitenkin PYYHKIJÄT! Viuh viuh vaan. Itseasiassa, hiiteen taksikuskit, mä haluaisin olla pyyhkijäsulka!