ACH JA! ...aber nicht.

Minua on muistutettu siitä mitä kaikkea saakaan aikaan kun pitäisi olla töissä. Tai siis ON töissä.

Siispä. Tiedättekö sen tunteen kun on juuri ryöminyt läpi ötököitä kuhisevan sademetsän? On ollut kosteaa, on ollut märkää. Palmun lehvät ovat takertuneet naamahikeen ja viiltäneet käsivarsiin ilkeitä palmunlehvähaavoja. Jossakin ylhäällä liaaneilla lentävä apina on varastanut Panamalta ostetun hellehattusi. Polviin asti ulottuu suomätää. Viidakkoveitsi on jo aikaa sitten tylsistynyt. Ja niin olet sinäkin. Ajattelet pitää oman tauon, mutta sademetsässä ei voi pysähtyä. Astut vietnamilaisten maamyyrien kaivamaan poteroon ja kynsi katkeaa. Olet eksynyt mutta et voi pyytää paikallisilta kyläläisiltä apua, sillä he ovat ihmissyöjiä. Lisäksi ruumiinaukoissasi on jo liikaa hyönteisiä muutenkin. Työsandaaleissasi on varpaan kohdalla reikä. Anakonda on päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ujuttautunut päiväunille khakeihisi. Olet hyvin tietoinen siitä, miten helposti seurattavia jälkiä käärmeen laahaava häntäpää jättää sammaleeseen. Joen ylitys tuottaa tuskaa. Hyppiessäsi alligaattorin selältä toiselle et tule ollenkaan ajatelleeksi merestä kutemaan nousseita härkähaita. Ne ovat vähällä viedä toisen pitsihansikkaasi. Iltapala jää tänäänkin väliin, lounaaksi on TAAS alkukeitto, naudan sirloin-pihvi, maustevoita, kahta lajia perunoita, vihreä salaatti ja grillatut vihannekset. Toivoisit, että jälkiruoka olisi edes muuta kuin mangosorbettia.

Tapahtui kerran Kalliossa

Miehiltä saa harvoin lahjoja. Siksi onkin kiva, jos joku muistaa lauantai-iltana porkkanalla ja jallu-shoteilla.



Iloiset Kommunistit kykenevät sittenkin kokemaan onnellisia hetkiä, vaikka asiat ovat aina johonkin suuntaan möö ja pöö <3