Aknea (aknetta?) pukkaa, mulla on tossa suupielessä sellanen verinen yksilö. Ei ihme, että partnerit tuijottaa. Ainaki saan niitten huomion, kerranki. Ukeista puheenollen, näin mun omasta unta eilen. Unessa ajattelin että ei kyllä nyt on joku pielessä, eik ton pitäny olla kuollu (kyllä se silti kirpasee, vaikka siitä voi vitsailla, sama tän aknen kanssa mutku Timppa on käyttäny kaiken huulirasvan, tai ainaki vähä sitä ni en kai minä siihen koske! Joku vihannesflunssa iskee ja sillä ei ole Guillan Barren (englantilaisittain Julian Barratt tajusin just) oireyhtymän kanssa sit enää mitään tekemistä!) Mutta tyytyväisenä otin silti kaiken avun vastaan, sillä me paistettiin ahvenfileitä kissanpennuille. Leivitettiin ne ja mä yritin pitää kirjaa mikä pentu on jo omansa saanu ja kelle jätetään se kaikkein hiiltynein kaveri.

Tällä hetkellä päivitän keittiömestarin tuotannonsuunnittelutaulukkoa. Oikein on kuppasta hommaa, ja mä oon vasta viime maanantaissa. Sen siitä saa ku eteensä jättää sano siili ku juoksupyörässä vipelsi. Ja varsinki sen omistaja seuraavana aamuna. Ainoa, mitä minä suustani tällä hetkellä saan on seuraavaa: AAAARRGRGRHRRHRHRGRGGH ja sitten pohdin päissäni että miksi kaikki toimiva on pakko muuttaa. Uudistus uudistumisen vuoksi ei ole hyvästä. Ei se välttämättä ole pahastakaan, mutta helvetin paljon enemmän se teettää töitä! Tällä tekstillä pyrin muuten journalistin tutkinto-ohjelmaan tänä syksynä. BEHOLD!

Kyseisestä ohjelmasta puheenollen, sain tietää, että jotain pisteitä siinä vaaditaan jopa ennen pääsykokeita. Tämä on se hetki, jolloin matematiikan M kostautuu. Ensimmäiseksi hakutoiveeksihan en sitä laita! Joten sinne meni viis pistettä lisää. Kuinka paljon ne voi vaatia? Aika paljon. Onneks on 0,6 prosentin mahdollisuus päästä siihen ekaan hakutoiveeseen sitten. Hurraa ja hullut munapuurot!