Mua jurppii. Jurppii se, ettei ole mitään sanottavaa, mut hirveesti tuntuis siltä, et jotain pitäis sanoa. Jurppii se, etten mä ole missään ja olen kuitenkin tässä. Jurppii se, että kaikki on ihan auki, eikä voi tehdä suunnitelmia. Jurppii tehdä niitä suunnitelmia, mitä voi tehdä. Se jurppii kaikkein eniten, että mä haluaisin tällä hetkellä olla niin monta asiaa, haluaisin tehdä niin paljon, haluaisin ideoida, järjestää, valmistella, hillua, näpertää, kähertää - mutten voi. Kun ei voi niin ei voi. Siihenhän se kaikki aina kiteytyy.
On myös hyviä asioita. Esimerkiksi se, ettei talvi tullut eilen jäädäkseen. Mä käyttäisin mun syystakkia vielä toiset kaks kuukautta. Ja se, ettei eilen kotiin kävellessä kastunu sukat. Sekin on kivaa, että meillä on jääkaappi täynnä vanukkaita ja jogurtteja, vaikka mä oon syöny niitä koko viikon. Lisäks mun virkkaustyö näyttää päivä päivältä enemmän siltä, miltä pitäisikin. Uskokaa lapset huviksenne, että on ihanaa, kun tulee joulu! Mikä MUA vaivaa? No kaikki noi ylempänä mainitut asiat ainakin. Taidan tehdä isille isänpäiväkortin ja lähettää sen myöhässä.
Yours truly,
E
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti