you're in a hubbabubba -nightmare!

Voihan fakin fak! Kuten todettu, ulkona on mitä herkullisin kevätilma ja mitä tekee meikäläinen!? Istuu seitsemän tuntia naama kiinni läppärissä päivät päästään iloisesti pois puksuttaen (en oikeesti tiiä mikä päivä on meneillään)! Vielä ehkä noin 20 minuuttia sitten olin suht täynnä inspistä; ajattelin siivota (ihan kunnolla siis, raahata tän talon säälittävän Henry the hoover -korvikkeen tänne yläkertaan, ja ehkä käyttöönottaa myös erinäisiä kemikaaleja kuten polish (hitonmoinen into näillä engelsmanneilla aina kiillottaa kaikki!) ja jonkunnäkönen pölynliuotusliuos), jumpata vähän jos vaikka pääsis eroon näistä reisiläskeistä (söin eilen puoltoista pussia sipsejä o/), soitella kitaraa (tavoitteena siis päästä sointujen rämpyttämistä pidemmälle, esim niin että rämpyttäis yhtä sointua ja sit heti perään toista, sen sijaan että rämpyttää vaa sitä yhtä dimdimdim...), suunnitella valmiiks kuvat, joita tulevaisuudessa tulen maalailemaan erinäisten puulaatikoitten kylkiin (kuulette asiasta lisää joskus), päättää viimein mitä tatuoin ja mihin, sekä tutkia työpaikkamahdollisuuksia. Noh, tässä istun. Tiskasin sentään. Kaikki kaatui siihen, kun käväsin ulkona ja tajusin että siellä tuulee hippusen, ja totesin että liian kylmä istua pelkissä leggareissa ja teepparissa (eikä tietenkää o kiva piirrellä sisätiloissa, halloota!). Ei toivoakaan, että olisin päässyt villatakinhakumatkalta enää takaisin alakertaan, vähintään NELJÄN oven läpi ulos. Sen sijaan, voisin heittää tähän sellasen kivan haasteen (taas)!

Syödessäni aamupalaa (oikeaa leipää - ei mitään paahtista - juustolla ja paprikalla + kaakaota) katselin sellaista kieroutuneen huvittavaa komediasarjaa kuin The Mighty Boosh. Te, jotka ette vielä ole kyseiseen tuotantoon tutustunut, niin hus pois heti lataamaan netistä tai jostai hopihopi. Ahh että oli hyvä Charlie-episodi taas! Charlie comma Charlie comma bubba gumma Charlie comma! Mutta! Ennen kuin menemme näihin yksityiskohtiin, voisin ihan tekijänoikeuslakien mukaisesti hieman kertoa tästä erittäin varteenotettavasta vaihtoehdosta niin kutsutulle normaalille televisiolle:

WIKIPEEDIAAN TÄSTÄ

Noin. Siis Booshan on aivan valtavasti vaikuttanut tovereiden elämään! Monellakin tapaa. Esim: tapasin poikatoverini, jos en nyt aivan Booshin kautta, niin ainakin sen ansiosta! Ja lisäksi niin... ...No siis.. Tulee mieleen nyt ykski kerta ku... No erittäin merkittävästi joka tapauksessa! Ja mua kerrassaan hämmästyttää, ettei me olla tuotu tätä aihetta aikasemmin esille kunnolla (toisaalta ei me hirveesti mitään vissiin olla tuotu esille kert hitonmoista shaibbaa tääl vaa jauhetaa :F), mutta tässä nyt siis tulee! Come with us now on a journey through time and space... Ja, jos me ollaa oikein tuotteliaita ja kaikinpuolin sellasia tiiättekö... hitto mulla ees sanaa tällaselle olemassa mun sanavarastossa... PITKÄJÄNTEISIÄ perkele noniin tulihan se sieltä, ni saatte kuulla ihan jokaisesta jaksosta erikseen uuh la laa 8D



Koko hommassahan on kysymys siitä, että vaikka Mighty Boosh saattaa vaikuttaa erittäin pinnalliselta ja kaikinpuolin koomiselta (niille, jotka sitä tajuaa. Niille, jotka ei (pthyi!), se vaikuttaa lähinnä typerältä ajanhukalta, ja meikäläinen henkilökohtasesti on valmis tunkemaan näiden ihmisten päänuppipäät ton meiän takapihan laitamilla aukeavan pellon suurimman lehmän persiiseen (ja lennot Englantiin pitää muuten maksaa ite!)), niin jokaisessa jaksossa käsitellään jotakin elämää syvempää teemaa, ellei jopa useita sellaisia (tai ainaki toivon niin, koska muuten tää mun haaste ikään kuin astuu omille varpailleen ja kuihtuu kokoon ihan alkumetreillä - minkä se saattaa kyllä tehdä joka tapauksessa, emmä sillä), ja ne pitää vain löytää. Siispä haasteeni on seuraava: me toveri Ankejevin kanssa otamme käsittelyyn yhden jakson kerrallaan niin kauan, kun energiaa/tavaraa riittää, ja tulevien postausten lomassa, aina silloin tällöin ku huvittaa, kaivamme esiin niiden pintaa syvemmällä piilevät, koko ihmiskuntaa askarruttavat sanomat. Jaa miksikö? No ihan, että tulee sit kaikenmaailman junteille ja sitruunapilluille selviks nää sävelet. Muutenki ni en kestä sellasta, et kirjoteltais vaa jostai tyhjänpäiväsyyksistä ilman mitää sen tärkeempää sanottavaa (NOT! - uuh Borat). Lisäks saadaan mitä hämäävin tekosyy kattoo meiän leNpparisarjaa uudelleen ja uudelleen *tanssii ilosta alasti sateenkaaren alla hiuksissaan voikukkia ja puhaltelee ruokopilliin*

Katsoinpa juuri tuossa tuon Charlie-episodin sattumalta (are you shocked?), ja voisinpa vaikka aloittaa siitä. Kyseessä on siis ensimmäisen tuotantokauden muistaakseni kuudes jakso, jossa Howard (Julian Barrat) niin kovin himoitsee tulla kuuluisaksi kirjailijaksi, mutta tottakai Vince (Noel Fielding) onnistuu tässä(kin) huomattavasti viiksekästä + äärettömän seksikästä ja kaikinpuolin sydäntälämmittävän hohdokasta toveriaan paremmin, sillä hän on aikoinaan photocopsannut ja sitten weetabix-paketteihin levitellyt tarinaa Charliesta.

Nyt teilläkin on mahdollisuus kuulla Charlien tarina - FOR FREE!
(no klikkaa tästä, pässi!)

Jakson mieleenpainuvimpia kohokohtia olivat:

• Vincen poncho
• elektrohiiri
• Charlie-laulu (on muuten pelottavin juttu sitten muumi-mörön)
  
• Dixon Bainbridgen (Matt Berry) jättipiippu
• Phillip's eyes
• quote Vince Noir: "You know the black bits in bananas? Are they tarantula's eggs?"
• Howard lukemassa Gogolia
• crumb eye -leikki ("you have to get crumbs in each other's eyes and the winner gets... a rake")
  

Sitten itse haasteeseen. Havaitsin useitakin alterteemoja tässä jaksossa, ja himolistoittajana listasin ne kaikki paperille! Ikävä kyllä en kyennyt irroittaaman tiivistä katsettani tv-ruudusta (kyllä, niin koukuttava on Mighty Booshin maailma!), joten nyt en saa käsialastani selvää. Bummer. Ei tee mitään, pistän ylös sen minkä muistan ja parhaani mukaan yritän toki myös perustella, kuinka päädyin kantaani, sillä lukion äidinkielen tunnit ovat minulle opettaneet, että argumentti on erittäin hutera ilman perusteita (kiitos tästä, Sinikka, enpä olisi itse tuota tajunnut. No ei vais, Sinikka, oot ihana! Ja verrattuna kaikenmaailman hampputukkiin mä valkkaisin aina sut!).

Ensimmäisenä huomasin, että jaksossa käsitellään selvästikin sellaista ilmiötä, kuin pinnallisuus vs syvällisyys. Vince on tunnetusti melko pinnallinen, ellei jopa narsistinen henkilö, joka rakastaa pynttäytymistä ja kuluttaa koko ohjelmantekobudjetin hiustenlaittoonsa. Howard taas on selvästi mietteliäämpi intellektuelli, joka panostaa sisäiseen kauneuteen (vaikka kaunis on kyllä ulkokuorikin). Ja sitäkin enemmän jakso keskittyy selvästi siihen, kumman puolen itse kukin tässä maailmassa valitsisi, sillä pintaliitäjät ovat usein onnellisempia ja iloisempia kuin syvien vesien lahnat, mutta toisaalta kuka nyt haluaa olla pinnallinen, kun ne on kaikki ihan tyhjäpäitä *allekirjoittaa* Olemme usein A:n kanssa tätä dilemmaa pohtineet, jotenka ehkäpä kuulette tästä teoriasta lisää joskus, kun oikein uppoudumme syviin mietteisiin tai vaihtoehtoisesti meillä on päällänsä jonkin sortin masis-/angstipäivä...

Mistäkö sitten päädyin tällaiseen lopputulokseen? No seuraavista seikoista:

Howard to Vince: "You're always happy, everything's fun for you. You see a peanut, the day's off to a good start, you witness some soil, it's a jamboree for Vince Noir. I need something more."
Vince: "I think it's this poncho. I mean, it's impossible to be unhappy in a poncho. I'm gonna get a sombrero as well. Imagine that, a poncho sombrero combo. I'll be off my tits on happiness!"



Brilliant. Toinen erittäin vakava aihe tässä jaksossa on kateus. Simply because Howard on ihan älykade Vincelle, kun sen kirja julkastaan ja Howard saa tyytyä pelkkään kynäcaddyn osaan :s Tähän liittyy myös toinen tosielämän tragedia, joka koskettaa niin monen elämää: anger management. Me jokainen olemme joskus sitä joutuneet harrastamaan, joko pikkusiskon, vanhempien tai räksyttävän koiran takia, ja tässä jaksossa Vince suorasukaisesti ehdottaa vihanhallintaa Howardille, joka hakeutuukin Naboo the Enigman (Michael Fielding) juttusille ja saa rohdoksi kuvan kissanpennuista tynnyrissä, mikä mun mielestä on aivan loistava ratkasu. Hiiteen kaikki terapiasessönit ja mielialalääkkeet, everybody look at Phillip's eyes!



Yksi erittäin rankasti viimeaikoina yhteiskuntaa ravisuttanut syvällinen teema olisi seksuaaliset suuntautumiset, joita tässä nimenomaisessa tapauksessa käsitellään zoofilian (eli eläimiin kohdistuvan himon) muodossa (pedofilia onki mun mielestä jo ihan loppuunkaluttu aihe, kiitos insestikellareiden sun muiden pedofiili-isoisien), kun Vince pukeutuu pandaksi liehitelläkseen eläintarhan ('zoo' kröhömröhröhmm) black and white Chinese people who eat sticks -kannan naispuolista yksilöä - ja ihastuu tähän tulisesti. Myöhemmin Vince nähdään hiippailemassa pandatarhalle pienet pyöreät mustat korvat lepattaen.



Sitten vielä yksi surullisenkuuluisa kohun aihe nimittäin stalkkaaminen. Sitä en sen kummemmin aio selitellä, tämä kuva kertoo just ja just enemmän kuin 102840710703501,02854 sanaa:



Perusteluja kerrakseen vai mitä sanoo lukijakunta? Saanko haravan?

Herrantuuteli kellohan on jo puoli neljä eikä mulla oo kuvia ees valkattuna viel! Hirveetä hirveetä. No ei hätää, viel on paljo aikaa tehä kaikki jumpat sun muut ennen puol seiskaa (mwahah joopa!) Hyvää päivänjatkoa kaikille ja jos itkettää ni käykää nyt hyvät ihmiset ostamassa poncho!

E(els)